Sakset käteen ja hiljaiselo on katkaistu=) Ylläksen jälkeen sujuttelin Rukalla ja vappuna Saariselän upeissa maisemissa. Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava kausi.
Nyt on valmistautuminen tulevaan talveen aloitettu ja mieltä lämmittää (ja rahapussia kylmettää) kausikortti Rukalle. Järvellä istuminen vaihtukoon suksilla seisomiseksi! Talvi, missä olet?
sunnuntai 9. syyskuuta 2007
keskiviikko 11. huhtikuuta 2007
Ylläksen loppulaskuja
Loppulaskut eli viimeiset kolme päivää saimme tai oikeammin jouduimme laskemaan sumuisissa olosuhteissa. Kertaalleen visiteerasimme pikaisesti myös Pallaksen sumuissa, mutta hernerokasta johtuen ei huvittanut jäädä outoihin rinteisiin laskemaan. Pallaksen offarit siis edelleen kokematta!
Loput päivät menivät tuttua kaavaa onnilla ja offilla, välillä huilaten. Mitään ihmeellisiä offiretkeilyjä ei sumusta johtuen voinut haaveillakaan ja välillä tuli hirvitys hoidetulla puolellakin. Maisemista ei tietoakaan.
Reissu ei laskullisesti ollut kuitenkaan pettymys ja mikäs sen mukavempaa kuin saunoa ja puida päivän mäkiä. En suosittele ei-laskijoille tällaisia reissuja, tylsää tulee takuulla ja koetusti!
Loput päivät menivät tuttua kaavaa onnilla ja offilla, välillä huilaten. Mitään ihmeellisiä offiretkeilyjä ei sumusta johtuen voinut haaveillakaan ja välillä tuli hirvitys hoidetulla puolellakin. Maisemista ei tietoakaan.
Reissu ei laskullisesti ollut kuitenkaan pettymys ja mikäs sen mukavempaa kuin saunoa ja puida päivän mäkiä. En suosittele ei-laskijoille tällaisia reissuja, tylsää tulee takuulla ja koetusti!
keskiviikko 14. maaliskuuta 2007
Ylläslaskuja päivä 3/6.3.2007
Olimme jälleen ahkeroimassa rinteissä heti avautumisajan jälkeen ja ahkerasti kolusimme Järven puolta koko päivän viiden pintaan asti.Melkoista tahkoamista, lähes peruslaskuja koko päivä.
Ohjelma oli jo tutuksi muodostunut: perusluisuttelua, tauottelua, lievää offailua, lisää tauottelua. Rentoa meininkiä, allekirjoittanut vietti aikaa pääsääntoisesti onnin, hyvin lievän offin (ei pusikoille) ja Nightwishin merkeissä.
Päivän päätauottelun vietimme tällä kertaa huipulla Kammissa ja ei välttämättä ole miellyttävin asia huitoa maha täynnä tunturin kuvetta alas. Välillä tuntui, että kierimällä olisin jo perillä... Lisäksi mieleen tuli lievä epäilys, että viikon edetessä Bistron palvelu olisi hieman parantunut.
Kaiken laskemisen jälkeen vasen polveni oli niin kipeä, että oli aivan turhaa yrittää saada sitä edes suoraksi. Onneksi olimme sopineet, että juuri kyseisenä iltana (siis sen 5 p.m. jälkeen) suuntaisimme liottamaan urheiluvammaisia kroppiamme Saagan altaisiin. Mainostamiseen ja hinnoitteluun nähden tuli hieman huijattu olo, kun ruhoni vihdoin ja viimein poreisiin sain hilattua. Kaikesta huolimatta polvi piti lämmöstä, höyrystä ja poreista eikä vaivannut enää loppuaikana.
Lilluttelusta johtuen jätin illan pakolliset venyttelyt väliin ja ehkäpä olisi kannattanut ainakin jalkojen suuret lihakset pikaisesti venyttää läpi. Viime vuotisesta poiketen venyttelin myös kädet huolellisesti joka ilta ja kaikenmoinen kolotus jäi tulematta. Onneksi se on välillä niin helppoa, muistaa vain huoltaa omat lihaksensa.
Ohjelma oli jo tutuksi muodostunut: perusluisuttelua, tauottelua, lievää offailua, lisää tauottelua. Rentoa meininkiä, allekirjoittanut vietti aikaa pääsääntoisesti onnin, hyvin lievän offin (ei pusikoille) ja Nightwishin merkeissä.
Päivän päätauottelun vietimme tällä kertaa huipulla Kammissa ja ei välttämättä ole miellyttävin asia huitoa maha täynnä tunturin kuvetta alas. Välillä tuntui, että kierimällä olisin jo perillä... Lisäksi mieleen tuli lievä epäilys, että viikon edetessä Bistron palvelu olisi hieman parantunut.
Kaiken laskemisen jälkeen vasen polveni oli niin kipeä, että oli aivan turhaa yrittää saada sitä edes suoraksi. Onneksi olimme sopineet, että juuri kyseisenä iltana (siis sen 5 p.m. jälkeen) suuntaisimme liottamaan urheiluvammaisia kroppiamme Saagan altaisiin. Mainostamiseen ja hinnoitteluun nähden tuli hieman huijattu olo, kun ruhoni vihdoin ja viimein poreisiin sain hilattua. Kaikesta huolimatta polvi piti lämmöstä, höyrystä ja poreista eikä vaivannut enää loppuaikana.
Lilluttelusta johtuen jätin illan pakolliset venyttelyt väliin ja ehkäpä olisi kannattanut ainakin jalkojen suuret lihakset pikaisesti venyttää läpi. Viime vuotisesta poiketen venyttelin myös kädet huolellisesti joka ilta ja kaikenmoinen kolotus jäi tulematta. Onneksi se on välillä niin helppoa, muistaa vain huoltaa omat lihaksensa.
Ylläslaskuja päivä 2/5.3.2007
Suuntasimme kulkumme tunturin toiselle puolen edelleen kauniissa pienessä pakkassäässä. Äkiksen puolella tuntuu tuulevan aina ja tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Muuten keli oli siis aivan loistava alamäkiluisuttelun harrasteluun.
Seurueemme naperojäsenten oli tarkoitus päästä kokeilemaan laskettelua ensimmäistä kertaa. Vähän oli suksipedagogiikka hakusessa kun normaalisti keskittyy ihan toisenlaisten asioiden pedaan. Hassua =) Tenavat tuntuivat tykkäävän kaikesta huolimatta, ainakin kikatuksen määrän mukaan.
Muiden tauotellessa allekirjoittanut kävi ottamassa hieman suurempia laskuja, muun muassa viimevuotisessa turnukurussa. Mutta, joku oli vienyt kaiken irtolumen pois ja hommasta oli viimeinenkin haaste kadonnut. Kaikenlisäksi menin helppoihin rinteisiin aloittelijaseurassa ja liekö lievä ylimielisyys rinnettä kohtaan hiipinyt alitajuntaan, mutta vetäisin itseni erittäin kunnolla turvalleni. Kypärä ja lasit eivät valitettavasti suojaa hampaita ja kyseiset purukalut heiluvat ja tutisevat edellee, pakko ilmeisesti alistua leegolekurin käsittelyyn.
Iloisia laskuja kävin nykimässä jälleen Aurinkokurusta ja leveät rinteet tuntuivat edelleen miellyttäviltä. Tenavarinteilyn jälkeen harrastelijaosastomme suuntasi vielä Järven puolelle, jossa nykäisimme bistrossa pienet väliskiit. Tällä kertaa kyse oli lähinnä kiinteän tankkauksesta, jotta jaksoimme vetää muutamat kunnon mäet. Illan vietimme saunomisen, makkisten ja oluen merkeissä. Miellyttävää=)
Seurueemme naperojäsenten oli tarkoitus päästä kokeilemaan laskettelua ensimmäistä kertaa. Vähän oli suksipedagogiikka hakusessa kun normaalisti keskittyy ihan toisenlaisten asioiden pedaan. Hassua =) Tenavat tuntuivat tykkäävän kaikesta huolimatta, ainakin kikatuksen määrän mukaan.
Muiden tauotellessa allekirjoittanut kävi ottamassa hieman suurempia laskuja, muun muassa viimevuotisessa turnukurussa. Mutta, joku oli vienyt kaiken irtolumen pois ja hommasta oli viimeinenkin haaste kadonnut. Kaikenlisäksi menin helppoihin rinteisiin aloittelijaseurassa ja liekö lievä ylimielisyys rinnettä kohtaan hiipinyt alitajuntaan, mutta vetäisin itseni erittäin kunnolla turvalleni. Kypärä ja lasit eivät valitettavasti suojaa hampaita ja kyseiset purukalut heiluvat ja tutisevat edellee, pakko ilmeisesti alistua leegolekurin käsittelyyn.
Iloisia laskuja kävin nykimässä jälleen Aurinkokurusta ja leveät rinteet tuntuivat edelleen miellyttäviltä. Tenavarinteilyn jälkeen harrastelijaosastomme suuntasi vielä Järven puolelle, jossa nykäisimme bistrossa pienet väliskiit. Tällä kertaa kyse oli lähinnä kiinteän tankkauksesta, jotta jaksoimme vetää muutamat kunnon mäet. Illan vietimme saunomisen, makkisten ja oluen merkeissä. Miellyttävää=)
lauantai 10. maaliskuuta 2007
Ylläslaskuja päivä 1/4.3.2007
4.3. sunnuntaina aloitimme kuuden päivän urakan, päämääränä koluta Ylläksen rinteitä onnilta ja offilta. Laskut saimme aloittaa upeassa aurinkoisessa säässä. Hassua, miten tunturi näyttää kauempaa niin isolta ja jyrkälät, mutta paikan päällä ihan sopivalta.
Rinteiden koluamisen aloitimme Iso-Ylläksen puolelta, uusi kolmonen oli käytävä tarkistamassa. Länsipuolen rinteitä vaivaa valitettavasti loivuus ja vauhdin puute osittain Länsirajahissin siirron takia. Uusi kolmonen, nimeltään Ylipitkä, on mainio turistiluisuttelurinne, mutta varsinaisesti maisemien lisäksi ei tarjoa mitään uutta. Onhan tietysti hyvä, että huipulta pääsee helposti alas jalat hapoista tutisevina.
Tsekattuamme Järven puolen uutuudet painelimme (oikeammin hiihdimme/marssimme) huipun kautta uuteen Aurinkokuruun Äkiksen puolelle. Hirveä työ hommata itsensä huipun kautta aurinkoiselle, helpommalla pääsisi kun kiertelisi Kurun reittiä. Aurinkoinen oli nimensä veroinen ja Lännenleveä rinne oli todellakin leveä. Mukavia, vauhdikkaita laskuja ja jalkojen lepuutusta tuolihississä. Tuolihissit kunniaan! Aurinkoserpentiini on hauska aikuisten lasten formula.
Marssimme takaisin huippua pitkin Järven puolelle ja luisuttelimme rentoja mäkiä vielä tällä puolelle. Pakolliset tankkausvisiitit Bistroon tuli myös tehtyä ja palvelu oli todellakin kalseaa. Selvää huononnusta edellisestä vuodesta! Muuten Bistro on varsin miellyttävä ja rento istuskelupaikka iltapäivän laiskoina tunteina laskujen välissä/jälkeen. Ja illalla Julli´s...
Rinteiden koluamisen aloitimme Iso-Ylläksen puolelta, uusi kolmonen oli käytävä tarkistamassa. Länsipuolen rinteitä vaivaa valitettavasti loivuus ja vauhdin puute osittain Länsirajahissin siirron takia. Uusi kolmonen, nimeltään Ylipitkä, on mainio turistiluisuttelurinne, mutta varsinaisesti maisemien lisäksi ei tarjoa mitään uutta. Onhan tietysti hyvä, että huipulta pääsee helposti alas jalat hapoista tutisevina.
Tsekattuamme Järven puolen uutuudet painelimme (oikeammin hiihdimme/marssimme) huipun kautta uuteen Aurinkokuruun Äkiksen puolelle. Hirveä työ hommata itsensä huipun kautta aurinkoiselle, helpommalla pääsisi kun kiertelisi Kurun reittiä. Aurinkoinen oli nimensä veroinen ja Lännenleveä rinne oli todellakin leveä. Mukavia, vauhdikkaita laskuja ja jalkojen lepuutusta tuolihississä. Tuolihissit kunniaan! Aurinkoserpentiini on hauska aikuisten lasten formula.
Marssimme takaisin huippua pitkin Järven puolelle ja luisuttelimme rentoja mäkiä vielä tällä puolelle. Pakolliset tankkausvisiitit Bistroon tuli myös tehtyä ja palvelu oli todellakin kalseaa. Selvää huononnusta edellisestä vuodesta! Muuten Bistro on varsin miellyttävä ja rento istuskelupaikka iltapäivän laiskoina tunteina laskujen välissä/jälkeen. Ja illalla Julli´s...
Ylläslaskuja päivä 0/3.3.2007
3.3. lauantaina karavaanimme saapui Rollon kautta koukaten ison tunturin juureen. Ensimmäinen ilta meni asumusta ihmetellessä ja taloksi asettuessa.
Kelit näyttivät vielä tässä vaiheessa melko lupaavilta, ajelimme viimeisen etapin (jossa myös allekirjoittanut oli mukana) lauantaina iloisessa kevättalven auringossa. Illalla oli mukava kömpiä nukkumaan mielessä seuraavana aamuna alkava kuuden päivän riemu.
Kelit näyttivät vielä tässä vaiheessa melko lupaavilta, ajelimme viimeisen etapin (jossa myös allekirjoittanut oli mukana) lauantaina iloisessa kevättalven auringossa. Illalla oli mukava kömpiä nukkumaan mielessä seuraavana aamuna alkava kuuden päivän riemu.
Lomatunnelmissa
Takana on kuusi tiukkaa (?) päivää laskuja Ylläksen maisemissa. Koko kroppa valittaa ja kiittää ja pää ei tajua, että nyt ollaan taas kotikulmilla. Miksi olen niin lähellä mutta niin kaukana?
Majoituslaitoksemme oli tuttuun tapaan Ylläsjärven puolella ja mökki nimeltä Kuosto tarjosi lepuuttamiseen vallan mainiot puitteet. Valaistu latukin meni aivan kulmilta ja himohiihtäjiä oli hauska tiirailla illan pimetessä. Itse olin vain ja ainoastaan hieman leveämpien lankkujen päällä ala- ja ylämäessä.
Hei, hei Ylläs, toivottavasti tapaamme taas vajaan vuoden kuluttua!
Majoituslaitoksemme oli tuttuun tapaan Ylläsjärven puolella ja mökki nimeltä Kuosto tarjosi lepuuttamiseen vallan mainiot puitteet. Valaistu latukin meni aivan kulmilta ja himohiihtäjiä oli hauska tiirailla illan pimetessä. Itse olin vain ja ainoastaan hieman leveämpien lankkujen päällä ala- ja ylämäessä.
Hei, hei Ylläs, toivottavasti tapaamme taas vajaan vuoden kuluttua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
