Olimme jälleen ahkeroimassa rinteissä heti avautumisajan jälkeen ja ahkerasti kolusimme Järven puolta koko päivän viiden pintaan asti.Melkoista tahkoamista, lähes peruslaskuja koko päivä.
Ohjelma oli jo tutuksi muodostunut: perusluisuttelua, tauottelua, lievää offailua, lisää tauottelua. Rentoa meininkiä, allekirjoittanut vietti aikaa pääsääntoisesti onnin, hyvin lievän offin (ei pusikoille) ja Nightwishin merkeissä.
Päivän päätauottelun vietimme tällä kertaa huipulla Kammissa ja ei välttämättä ole miellyttävin asia huitoa maha täynnä tunturin kuvetta alas. Välillä tuntui, että kierimällä olisin jo perillä... Lisäksi mieleen tuli lievä epäilys, että viikon edetessä Bistron palvelu olisi hieman parantunut.
Kaiken laskemisen jälkeen vasen polveni oli niin kipeä, että oli aivan turhaa yrittää saada sitä edes suoraksi. Onneksi olimme sopineet, että juuri kyseisenä iltana (siis sen 5 p.m. jälkeen) suuntaisimme liottamaan urheiluvammaisia kroppiamme Saagan altaisiin. Mainostamiseen ja hinnoitteluun nähden tuli hieman huijattu olo, kun ruhoni vihdoin ja viimein poreisiin sain hilattua. Kaikesta huolimatta polvi piti lämmöstä, höyrystä ja poreista eikä vaivannut enää loppuaikana.
Lilluttelusta johtuen jätin illan pakolliset venyttelyt väliin ja ehkäpä olisi kannattanut ainakin jalkojen suuret lihakset pikaisesti venyttää läpi. Viime vuotisesta poiketen venyttelin myös kädet huolellisesti joka ilta ja kaikenmoinen kolotus jäi tulematta. Onneksi se on välillä niin helppoa, muistaa vain huoltaa omat lihaksensa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti