Tänä aamuna katkesi vihdoin ja viimein laskuton kausi, mikä ennen joulua alkoi. Ihan paikallisessa pikku mäessä kävin kaartelemassa, vaikka aamulla mietin jos olisin Rukalle kaasutellut. Ihan hyvä vaihtoehto tämäkin, etenkin kun jälleen oli se kaunis kääntyileminen hukassa. Miksi olisi niin mukavaa taivutella koko kroppaa vaikka eihän sitä etenkään meidän pienissä alamäissä niin tehdä!
Kuten mainittua, olin heti aamutuimaan mäkeen menossa ja hissien pyörähtämistä käyntiin odotellessa vetelin kampetta niskaan ja upouuden kypärän päähän. Suosittelen kaikille tyhmyyden rajamailla laskeville (=päässä ei kypärää =) kypärää, on ne vaan sellaisia mukavuuslaitoksia nykyään. Enää ei tarvitse työntää korviin nappeja musiikin toivossa vaan kytken puhelimen (samalla mp3 soitin) kiinni kypärän piuhaan ja plussana kuulen vielä oheisäänet rinteessä. Kyseessä siis Salomonin audiokyrpärä, lisätietoja voi tirkistellä täällä. Tosiasiassahan olisin halunnut Sweetin kallosuojan, mutta hankinta osoittautui sen verran hankalaksi että päädyin nykyiseen.
Itse rinteet olivat hyvässä kunnossa ja "kokopunainen" alamäki ei tuntunut muita juurikaan kiinnostavan, joten olin aamun ensimmäisiä laskijoita ko. rinteessä. Muutenkin keikka vierähti niitä kauniita kurveja trimmaillessa ja kyllähän se kanttikin sieltä alkaa taas löytymään. Alamäkihiihto oli ainakin nautittavaa vaikka ei siltä näyttänytkään. Ihan mukava oli käydä myös luisuttelemassa sinisiä mäkiä ja nimenomaan luisuttelumielessä. Ja tulihan se pakollinen metsäreissu ylämäkeen ja bonuksena vielä hyppyrimäen alta tehtyä myös. Pelottavan näköisiä ne hyppyrimäet mutta reippaasti tenavat niistä alas tulivat. Allekirjoittanut tyytyy alamäkiin ilman hyppyriä ja v-asentoa=)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti