Sakset käteen ja hiljaiselo on katkaistu=) Ylläksen jälkeen sujuttelin Rukalla ja vappuna Saariselän upeissa maisemissa. Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava kausi.
Nyt on valmistautuminen tulevaan talveen aloitettu ja mieltä lämmittää (ja rahapussia kylmettää) kausikortti Rukalle. Järvellä istuminen vaihtukoon suksilla seisomiseksi! Talvi, missä olet?
sunnuntai 9. syyskuuta 2007
keskiviikko 11. huhtikuuta 2007
Ylläksen loppulaskuja
Loppulaskut eli viimeiset kolme päivää saimme tai oikeammin jouduimme laskemaan sumuisissa olosuhteissa. Kertaalleen visiteerasimme pikaisesti myös Pallaksen sumuissa, mutta hernerokasta johtuen ei huvittanut jäädä outoihin rinteisiin laskemaan. Pallaksen offarit siis edelleen kokematta!
Loput päivät menivät tuttua kaavaa onnilla ja offilla, välillä huilaten. Mitään ihmeellisiä offiretkeilyjä ei sumusta johtuen voinut haaveillakaan ja välillä tuli hirvitys hoidetulla puolellakin. Maisemista ei tietoakaan.
Reissu ei laskullisesti ollut kuitenkaan pettymys ja mikäs sen mukavempaa kuin saunoa ja puida päivän mäkiä. En suosittele ei-laskijoille tällaisia reissuja, tylsää tulee takuulla ja koetusti!
Loput päivät menivät tuttua kaavaa onnilla ja offilla, välillä huilaten. Mitään ihmeellisiä offiretkeilyjä ei sumusta johtuen voinut haaveillakaan ja välillä tuli hirvitys hoidetulla puolellakin. Maisemista ei tietoakaan.
Reissu ei laskullisesti ollut kuitenkaan pettymys ja mikäs sen mukavempaa kuin saunoa ja puida päivän mäkiä. En suosittele ei-laskijoille tällaisia reissuja, tylsää tulee takuulla ja koetusti!
keskiviikko 14. maaliskuuta 2007
Ylläslaskuja päivä 3/6.3.2007
Olimme jälleen ahkeroimassa rinteissä heti avautumisajan jälkeen ja ahkerasti kolusimme Järven puolta koko päivän viiden pintaan asti.Melkoista tahkoamista, lähes peruslaskuja koko päivä.
Ohjelma oli jo tutuksi muodostunut: perusluisuttelua, tauottelua, lievää offailua, lisää tauottelua. Rentoa meininkiä, allekirjoittanut vietti aikaa pääsääntoisesti onnin, hyvin lievän offin (ei pusikoille) ja Nightwishin merkeissä.
Päivän päätauottelun vietimme tällä kertaa huipulla Kammissa ja ei välttämättä ole miellyttävin asia huitoa maha täynnä tunturin kuvetta alas. Välillä tuntui, että kierimällä olisin jo perillä... Lisäksi mieleen tuli lievä epäilys, että viikon edetessä Bistron palvelu olisi hieman parantunut.
Kaiken laskemisen jälkeen vasen polveni oli niin kipeä, että oli aivan turhaa yrittää saada sitä edes suoraksi. Onneksi olimme sopineet, että juuri kyseisenä iltana (siis sen 5 p.m. jälkeen) suuntaisimme liottamaan urheiluvammaisia kroppiamme Saagan altaisiin. Mainostamiseen ja hinnoitteluun nähden tuli hieman huijattu olo, kun ruhoni vihdoin ja viimein poreisiin sain hilattua. Kaikesta huolimatta polvi piti lämmöstä, höyrystä ja poreista eikä vaivannut enää loppuaikana.
Lilluttelusta johtuen jätin illan pakolliset venyttelyt väliin ja ehkäpä olisi kannattanut ainakin jalkojen suuret lihakset pikaisesti venyttää läpi. Viime vuotisesta poiketen venyttelin myös kädet huolellisesti joka ilta ja kaikenmoinen kolotus jäi tulematta. Onneksi se on välillä niin helppoa, muistaa vain huoltaa omat lihaksensa.
Ohjelma oli jo tutuksi muodostunut: perusluisuttelua, tauottelua, lievää offailua, lisää tauottelua. Rentoa meininkiä, allekirjoittanut vietti aikaa pääsääntoisesti onnin, hyvin lievän offin (ei pusikoille) ja Nightwishin merkeissä.
Päivän päätauottelun vietimme tällä kertaa huipulla Kammissa ja ei välttämättä ole miellyttävin asia huitoa maha täynnä tunturin kuvetta alas. Välillä tuntui, että kierimällä olisin jo perillä... Lisäksi mieleen tuli lievä epäilys, että viikon edetessä Bistron palvelu olisi hieman parantunut.
Kaiken laskemisen jälkeen vasen polveni oli niin kipeä, että oli aivan turhaa yrittää saada sitä edes suoraksi. Onneksi olimme sopineet, että juuri kyseisenä iltana (siis sen 5 p.m. jälkeen) suuntaisimme liottamaan urheiluvammaisia kroppiamme Saagan altaisiin. Mainostamiseen ja hinnoitteluun nähden tuli hieman huijattu olo, kun ruhoni vihdoin ja viimein poreisiin sain hilattua. Kaikesta huolimatta polvi piti lämmöstä, höyrystä ja poreista eikä vaivannut enää loppuaikana.
Lilluttelusta johtuen jätin illan pakolliset venyttelyt väliin ja ehkäpä olisi kannattanut ainakin jalkojen suuret lihakset pikaisesti venyttää läpi. Viime vuotisesta poiketen venyttelin myös kädet huolellisesti joka ilta ja kaikenmoinen kolotus jäi tulematta. Onneksi se on välillä niin helppoa, muistaa vain huoltaa omat lihaksensa.
Ylläslaskuja päivä 2/5.3.2007
Suuntasimme kulkumme tunturin toiselle puolen edelleen kauniissa pienessä pakkassäässä. Äkiksen puolella tuntuu tuulevan aina ja tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Muuten keli oli siis aivan loistava alamäkiluisuttelun harrasteluun.
Seurueemme naperojäsenten oli tarkoitus päästä kokeilemaan laskettelua ensimmäistä kertaa. Vähän oli suksipedagogiikka hakusessa kun normaalisti keskittyy ihan toisenlaisten asioiden pedaan. Hassua =) Tenavat tuntuivat tykkäävän kaikesta huolimatta, ainakin kikatuksen määrän mukaan.
Muiden tauotellessa allekirjoittanut kävi ottamassa hieman suurempia laskuja, muun muassa viimevuotisessa turnukurussa. Mutta, joku oli vienyt kaiken irtolumen pois ja hommasta oli viimeinenkin haaste kadonnut. Kaikenlisäksi menin helppoihin rinteisiin aloittelijaseurassa ja liekö lievä ylimielisyys rinnettä kohtaan hiipinyt alitajuntaan, mutta vetäisin itseni erittäin kunnolla turvalleni. Kypärä ja lasit eivät valitettavasti suojaa hampaita ja kyseiset purukalut heiluvat ja tutisevat edellee, pakko ilmeisesti alistua leegolekurin käsittelyyn.
Iloisia laskuja kävin nykimässä jälleen Aurinkokurusta ja leveät rinteet tuntuivat edelleen miellyttäviltä. Tenavarinteilyn jälkeen harrastelijaosastomme suuntasi vielä Järven puolelle, jossa nykäisimme bistrossa pienet väliskiit. Tällä kertaa kyse oli lähinnä kiinteän tankkauksesta, jotta jaksoimme vetää muutamat kunnon mäet. Illan vietimme saunomisen, makkisten ja oluen merkeissä. Miellyttävää=)
Seurueemme naperojäsenten oli tarkoitus päästä kokeilemaan laskettelua ensimmäistä kertaa. Vähän oli suksipedagogiikka hakusessa kun normaalisti keskittyy ihan toisenlaisten asioiden pedaan. Hassua =) Tenavat tuntuivat tykkäävän kaikesta huolimatta, ainakin kikatuksen määrän mukaan.
Muiden tauotellessa allekirjoittanut kävi ottamassa hieman suurempia laskuja, muun muassa viimevuotisessa turnukurussa. Mutta, joku oli vienyt kaiken irtolumen pois ja hommasta oli viimeinenkin haaste kadonnut. Kaikenlisäksi menin helppoihin rinteisiin aloittelijaseurassa ja liekö lievä ylimielisyys rinnettä kohtaan hiipinyt alitajuntaan, mutta vetäisin itseni erittäin kunnolla turvalleni. Kypärä ja lasit eivät valitettavasti suojaa hampaita ja kyseiset purukalut heiluvat ja tutisevat edellee, pakko ilmeisesti alistua leegolekurin käsittelyyn.
Iloisia laskuja kävin nykimässä jälleen Aurinkokurusta ja leveät rinteet tuntuivat edelleen miellyttäviltä. Tenavarinteilyn jälkeen harrastelijaosastomme suuntasi vielä Järven puolelle, jossa nykäisimme bistrossa pienet väliskiit. Tällä kertaa kyse oli lähinnä kiinteän tankkauksesta, jotta jaksoimme vetää muutamat kunnon mäet. Illan vietimme saunomisen, makkisten ja oluen merkeissä. Miellyttävää=)
lauantai 10. maaliskuuta 2007
Ylläslaskuja päivä 1/4.3.2007
4.3. sunnuntaina aloitimme kuuden päivän urakan, päämääränä koluta Ylläksen rinteitä onnilta ja offilta. Laskut saimme aloittaa upeassa aurinkoisessa säässä. Hassua, miten tunturi näyttää kauempaa niin isolta ja jyrkälät, mutta paikan päällä ihan sopivalta.
Rinteiden koluamisen aloitimme Iso-Ylläksen puolelta, uusi kolmonen oli käytävä tarkistamassa. Länsipuolen rinteitä vaivaa valitettavasti loivuus ja vauhdin puute osittain Länsirajahissin siirron takia. Uusi kolmonen, nimeltään Ylipitkä, on mainio turistiluisuttelurinne, mutta varsinaisesti maisemien lisäksi ei tarjoa mitään uutta. Onhan tietysti hyvä, että huipulta pääsee helposti alas jalat hapoista tutisevina.
Tsekattuamme Järven puolen uutuudet painelimme (oikeammin hiihdimme/marssimme) huipun kautta uuteen Aurinkokuruun Äkiksen puolelle. Hirveä työ hommata itsensä huipun kautta aurinkoiselle, helpommalla pääsisi kun kiertelisi Kurun reittiä. Aurinkoinen oli nimensä veroinen ja Lännenleveä rinne oli todellakin leveä. Mukavia, vauhdikkaita laskuja ja jalkojen lepuutusta tuolihississä. Tuolihissit kunniaan! Aurinkoserpentiini on hauska aikuisten lasten formula.
Marssimme takaisin huippua pitkin Järven puolelle ja luisuttelimme rentoja mäkiä vielä tällä puolelle. Pakolliset tankkausvisiitit Bistroon tuli myös tehtyä ja palvelu oli todellakin kalseaa. Selvää huononnusta edellisestä vuodesta! Muuten Bistro on varsin miellyttävä ja rento istuskelupaikka iltapäivän laiskoina tunteina laskujen välissä/jälkeen. Ja illalla Julli´s...
Rinteiden koluamisen aloitimme Iso-Ylläksen puolelta, uusi kolmonen oli käytävä tarkistamassa. Länsipuolen rinteitä vaivaa valitettavasti loivuus ja vauhdin puute osittain Länsirajahissin siirron takia. Uusi kolmonen, nimeltään Ylipitkä, on mainio turistiluisuttelurinne, mutta varsinaisesti maisemien lisäksi ei tarjoa mitään uutta. Onhan tietysti hyvä, että huipulta pääsee helposti alas jalat hapoista tutisevina.
Tsekattuamme Järven puolen uutuudet painelimme (oikeammin hiihdimme/marssimme) huipun kautta uuteen Aurinkokuruun Äkiksen puolelle. Hirveä työ hommata itsensä huipun kautta aurinkoiselle, helpommalla pääsisi kun kiertelisi Kurun reittiä. Aurinkoinen oli nimensä veroinen ja Lännenleveä rinne oli todellakin leveä. Mukavia, vauhdikkaita laskuja ja jalkojen lepuutusta tuolihississä. Tuolihissit kunniaan! Aurinkoserpentiini on hauska aikuisten lasten formula.
Marssimme takaisin huippua pitkin Järven puolelle ja luisuttelimme rentoja mäkiä vielä tällä puolelle. Pakolliset tankkausvisiitit Bistroon tuli myös tehtyä ja palvelu oli todellakin kalseaa. Selvää huononnusta edellisestä vuodesta! Muuten Bistro on varsin miellyttävä ja rento istuskelupaikka iltapäivän laiskoina tunteina laskujen välissä/jälkeen. Ja illalla Julli´s...
Ylläslaskuja päivä 0/3.3.2007
3.3. lauantaina karavaanimme saapui Rollon kautta koukaten ison tunturin juureen. Ensimmäinen ilta meni asumusta ihmetellessä ja taloksi asettuessa.
Kelit näyttivät vielä tässä vaiheessa melko lupaavilta, ajelimme viimeisen etapin (jossa myös allekirjoittanut oli mukana) lauantaina iloisessa kevättalven auringossa. Illalla oli mukava kömpiä nukkumaan mielessä seuraavana aamuna alkava kuuden päivän riemu.
Kelit näyttivät vielä tässä vaiheessa melko lupaavilta, ajelimme viimeisen etapin (jossa myös allekirjoittanut oli mukana) lauantaina iloisessa kevättalven auringossa. Illalla oli mukava kömpiä nukkumaan mielessä seuraavana aamuna alkava kuuden päivän riemu.
Lomatunnelmissa
Takana on kuusi tiukkaa (?) päivää laskuja Ylläksen maisemissa. Koko kroppa valittaa ja kiittää ja pää ei tajua, että nyt ollaan taas kotikulmilla. Miksi olen niin lähellä mutta niin kaukana?
Majoituslaitoksemme oli tuttuun tapaan Ylläsjärven puolella ja mökki nimeltä Kuosto tarjosi lepuuttamiseen vallan mainiot puitteet. Valaistu latukin meni aivan kulmilta ja himohiihtäjiä oli hauska tiirailla illan pimetessä. Itse olin vain ja ainoastaan hieman leveämpien lankkujen päällä ala- ja ylämäessä.
Hei, hei Ylläs, toivottavasti tapaamme taas vajaan vuoden kuluttua!
Majoituslaitoksemme oli tuttuun tapaan Ylläsjärven puolella ja mökki nimeltä Kuosto tarjosi lepuuttamiseen vallan mainiot puitteet. Valaistu latukin meni aivan kulmilta ja himohiihtäjiä oli hauska tiirailla illan pimetessä. Itse olin vain ja ainoastaan hieman leveämpien lankkujen päällä ala- ja ylämäessä.
Hei, hei Ylläs, toivottavasti tapaamme taas vajaan vuoden kuluttua!
sunnuntai 25. helmikuuta 2007
Paikallisessa jälleen
Tänään oli vuorossa paikallisessa alamäessä - joka mainostaa itseään hyvänä pikkupaikkana - luisuttelua ja aurinkoisesta kevättalven kelistä nautiskelua. Laskuissa ei sinänsä ollut mitään vikaa mutta ei ilmassa ollut suuren urheilujuhlankaan tuntua siitä huolimatta että pojat nappasivat yhdistetyn joukkuekisassa kultaa =)
Ilmeisen odottava mielialani johtunee tosiasiasta, että viikon päästä on takana ensimmäinen laskupäivä Ylläksellä lähes vuoteen. Kaikesta huolimatta meno maistui tänään mukavalta ja vauhdikkaissa käännöksissä oli aikaa mietiskellä jopa käsien oikeaa asentoa. Ihmeellistä! Jonkinasteista varovaisuuttakin huomasin itsessäni, esimerkiksi ne säälittävän pienet hyndät joissa normaalisti muutaman pompun otan, jäivät väliin. Ettei vaan mitään satu ennen reissua, jyskyttää takaraivossa.
C-vitamiinia olen nappaillut flunssan pelossa ja täytynee nuo kylppärissä majailevat lankutkin huollattaa lauantaina. Pikkuriikkisen enemmän saisi olla luistoa ja perushuolto pohjille tekemättä!
Miten etelässä meni luisuttelut?
Ilmeisen odottava mielialani johtunee tosiasiasta, että viikon päästä on takana ensimmäinen laskupäivä Ylläksellä lähes vuoteen. Kaikesta huolimatta meno maistui tänään mukavalta ja vauhdikkaissa käännöksissä oli aikaa mietiskellä jopa käsien oikeaa asentoa. Ihmeellistä! Jonkinasteista varovaisuuttakin huomasin itsessäni, esimerkiksi ne säälittävän pienet hyndät joissa normaalisti muutaman pompun otan, jäivät väliin. Ettei vaan mitään satu ennen reissua, jyskyttää takaraivossa.
C-vitamiinia olen nappaillut flunssan pelossa ja täytynee nuo kylppärissä majailevat lankutkin huollattaa lauantaina. Pikkuriikkisen enemmän saisi olla luistoa ja perushuolto pohjille tekemättä!
Miten etelässä meni luisuttelut?
torstai 22. helmikuuta 2007
Lumikenkäilyä
Kun edelleen on turhan viileää alamäkiä ajatellen, puihkaisimme tänään pusikkoon lumikengät jalassa. Lumikenkäily on vallan mainio laji ja mikäs tenavista on hauskempaa kuin saada kaatuilla puuteriin.Toki olisin ollut mieluiten laskemassa alamäkeen mutta hauskaa korvikeulkoilua oli tämäkin. Keväämmällä taidamme marssia jonossa kuin ankat (lumikengät kintuissa muistuttaa erehdyttävästi erästä Ankkalinnan asukkia) lähimmälle laavulle makkaraa paistelemaan.
keskiviikko 21. helmikuuta 2007
Musiikilla vai ilman?
Tiedän, että alamäessä ei välttämättä ole erityisen turvallista kuunnella musiikkia mutta silti niin teen. Nykyisin verukkeena voida rokata mäessä toimii kypärä, joka mahdollistaa olla työntämättä yhtään mitään korvan sisälle. Ja tosiaankin mäen taustamelun kuulee jos on tarvis, mutta ei häiritsevästi.
Itse asiaan, eli kuunnella vaiko olla kuuntelematta. Ja jos valitsit kuunnella, niin mitä? Stereotypisesti olettaen rokkilaskijan oletetaan olevan teinihirviöiden laajaan joukkioon kuuluva ja metelinä nu metal tms. pomppumusaa. Kolmeakymppiä lähestyvä naisihminen ei halua lukeutua teiniangstimeininkiin mukaan ja musiikkivalinnat ovat sen mukaisia. Skaalaa löytyy Dimmu Borgirista aikuispopin sanansaattajaan Totoon. Totuuden nimissä todettakoon, että pääpaino taitanee olla keskiraskaan tuntumassa ja Green Dayn Basket case aiheuttaa nykimistä suupielessä. Nostalgiaa?
Itse asiaan, eli kuunnella vaiko olla kuuntelematta. Ja jos valitsit kuunnella, niin mitä? Stereotypisesti olettaen rokkilaskijan oletetaan olevan teinihirviöiden laajaan joukkioon kuuluva ja metelinä nu metal tms. pomppumusaa. Kolmeakymppiä lähestyvä naisihminen ei halua lukeutua teiniangstimeininkiin mukaan ja musiikkivalinnat ovat sen mukaisia. Skaalaa löytyy Dimmu Borgirista aikuispopin sanansaattajaan Totoon. Totuuden nimissä todettakoon, että pääpaino taitanee olla keskiraskaan tuntumassa ja Green Dayn Basket case aiheuttaa nykimistä suupielessä. Nostalgiaa?
tiistai 20. helmikuuta 2007
Siellä on...
... 110 cm lunta, 51 rinnettä avoinna ja vähän liikaa vielä pakkasta. Pari viikkoa jaksaa vielä odotella, PAKKO.
Jos vaikka hakisi taas ensiapua jostakin paikallisesta nyppylästä niin ei tule niin pitkää taukoa suksilla. Onko etelä laskenut yhtään missään?
Jos vaikka hakisi taas ensiapua jostakin paikallisesta nyppylästä niin ei tule niin pitkää taukoa suksilla. Onko etelä laskenut yhtään missään?
tiistai 13. helmikuuta 2007
Polttelee!
Malttamatonta alamäkeen laskijaa himottaa isommat tunturit ja kovin himottaakin. Tahtoo päästä nyt heti! Aina ei voi voittaa eikä edes joka kerta, mutta onneksi Ylläksen ja Saariselän reissut ovat takataskussa odottelemassa. Kiitos ihana systeri, että lähdet kanssani vapuksi "eläkeläismestaan" luisuttelemaan.
Onneksi pohjoiseen on lyhyt matka! Ja eteläistä haarakonttoria kehotan aktivoimaan laskemisen jalolla saralla.
Onneksi pohjoiseen on lyhyt matka! Ja eteläistä haarakonttoria kehotan aktivoimaan laskemisen jalolla saralla.
sunnuntai 11. helmikuuta 2007
Aurinkoisia hetkiä
Vietin eilen aurinkoisia hetkiä Suomen eteläisimmällä tunturilla. Paikka oli tuttu, mutta lankut jalassa olin kyseissä paikassa eilen ensimmäisen kerran. Jaloista huomaa, milloin ollaan tunturissa ja miloin wannabe sellaisessa. Ja nyt siis olin tunturissa=)
Vakiintunut tapani laskea on ottaa muutamia mukavia ja helppoja laskuja alle, väliin hieman haastavampaa osuutta ja lopuksi luisuttelua mieluiten mahdollisimman piiitkissä rinteissä. Samaa kaavaa noudatin nytkin, tosi hapot iskivät jo toisen tunnin aikana. No, olipahan siinä muutama hetki kaakaomukin ääressä aikaa miettiä miten musta eroaa punaisesta. Allekirjoittanut tuli tulokseen, että mustassa on enemmän möykkyjä ladulla =)
Kokonaisuudessa hauskat mäet, sopivasti tekemistä ja rauhallista meininkiä. Ainakin tällaiselle aikuiselle naiselle.
Muistutus lumilautaosastolle: postauksia sieltä etelästä odotellessa!
sunnuntai 4. helmikuuta 2007
Väsynyt mutta onnellinen
Nämä kliseiset muutamat sanat kuvaavat erittäin hyvin eilisiltaista olotilaani. Mutta miksi?
Eilinen päivä oli pyhitetty Rukan houkutuksille ja jälleen kerran varsin raikkaassa ilmassa. Tosiasiahan on, että 12 astetta pakkasta on melko mieto lukema näillä leveyksillä mutta yhdistettynä se helvetilliseen viimaan olo on hetkittäin epämukava. Tuulta oli purjeissa sen verran, että joissakin rinteissä jouduin lykkimään lisää vauhtia.
Sitten viime näkemän näytti kuin Saaruan rinteitä olisi loivennettu ja itse asiassa tuntuikin siltä. Hassua, miten lisääntynyt lumen määrä voi vaikuttaa. Ja luonnollisestikin vastatuuli ja heikko luisto suksen pohjassa vaikuttivat vauhtipuoleen.
Aiempiin visiitteihin verrattuna myös rinteitä oli enemmän auki, Mastot ja Pessari. Mastorinteiden saavuttaminen edellyttää mielestäni turhan paljon hiihtämistä ja eipä ne itse mäetkään ole ihmeellisiä. Tulipa testattua, mutta ihan heti en ole valmis vastaavaan ainakaan vastatuulessa. Pessari taas taisi olla ainoa paikka koko "tunturissa", jossa ei viima häirinnyt. Metsä antaa kaivattua suojaa ja mielestäni 10 on ehkä koko paikan hauskin ja rennoin rinne lyhyestä mitastaan huolimatta.
Tuunatuilla monoilla oli hyvä laskea, paino tasaisesti koko jalkapohjalla... Ja hyvä haltija yksi pyyntö: Vie sunnuntailaskettelijat pois kaikista sinistä vaikeammista rinteistä, kun ne aina jää siihen mäen ainoaan jyrkkään KESKELLE!
Eilinen päivä oli pyhitetty Rukan houkutuksille ja jälleen kerran varsin raikkaassa ilmassa. Tosiasiahan on, että 12 astetta pakkasta on melko mieto lukema näillä leveyksillä mutta yhdistettynä se helvetilliseen viimaan olo on hetkittäin epämukava. Tuulta oli purjeissa sen verran, että joissakin rinteissä jouduin lykkimään lisää vauhtia.
Sitten viime näkemän näytti kuin Saaruan rinteitä olisi loivennettu ja itse asiassa tuntuikin siltä. Hassua, miten lisääntynyt lumen määrä voi vaikuttaa. Ja luonnollisestikin vastatuuli ja heikko luisto suksen pohjassa vaikuttivat vauhtipuoleen.
Aiempiin visiitteihin verrattuna myös rinteitä oli enemmän auki, Mastot ja Pessari. Mastorinteiden saavuttaminen edellyttää mielestäni turhan paljon hiihtämistä ja eipä ne itse mäetkään ole ihmeellisiä. Tulipa testattua, mutta ihan heti en ole valmis vastaavaan ainakaan vastatuulessa. Pessari taas taisi olla ainoa paikka koko "tunturissa", jossa ei viima häirinnyt. Metsä antaa kaivattua suojaa ja mielestäni 10 on ehkä koko paikan hauskin ja rennoin rinne lyhyestä mitastaan huolimatta.
Tuunatuilla monoilla oli hyvä laskea, paino tasaisesti koko jalkapohjalla... Ja hyvä haltija yksi pyyntö: Vie sunnuntailaskettelijat pois kaikista sinistä vaikeammista rinteistä, kun ne aina jää siihen mäen ainoaan jyrkkään KESKELLE!
lauantai 27. tammikuuta 2007
Pöllyää=)
Lumi pöllyää tummassa illassa, taivaalta leijailee tuulenpuuskissa lisää valkoisia hahtuvia. Talvi-illan pimetessä kahlaan hoidetussa rinteessä lähes polvia myöten tuossa veden valkoisessa olomuodossa. Talven iloja!
Pakkanen on hellittänyt väliaikaisesti ja auto kunnossa toivottavasti hiukan pysyvämmin, ei hehkujen kertakäyttötavaraa pitäisi olla. Olosuhteet kunnossa pieneen verryttelyyn paikallisessa haikaillessa tunturiin. Käännökset tuntuvat jälleen kivoilta, pienet hypytkin sujuvat taas vaikka ei mallikelpoisia olekaan. Mutta ei näin vanhan tarvitse osata/uskaltaakaan ihmeellisiä temppuja. Omaksi iloksi mäessä käyn puskemassa. Lumikasaan vauhdilla, johan pöllyttää=)
Haikailua isompiin mäkiin ja monoremonttia. Jos sitä ensi viikolla antaisi itselleen ensiapua Rukan rinteissä?
Pakkanen on hellittänyt väliaikaisesti ja auto kunnossa toivottavasti hiukan pysyvämmin, ei hehkujen kertakäyttötavaraa pitäisi olla. Olosuhteet kunnossa pieneen verryttelyyn paikallisessa haikaillessa tunturiin. Käännökset tuntuvat jälleen kivoilta, pienet hypytkin sujuvat taas vaikka ei mallikelpoisia olekaan. Mutta ei näin vanhan tarvitse osata/uskaltaakaan ihmeellisiä temppuja. Omaksi iloksi mäessä käyn puskemassa. Lumikasaan vauhdilla, johan pöllyttää=)
Haikailua isompiin mäkiin ja monoremonttia. Jos sitä ensi viikolla antaisi itselleen ensiapua Rukan rinteissä?
lauantai 20. tammikuuta 2007
Kylmää!
Ensin talvi ei ollut tullakseen ja nyt on jo liikaakin pakkasta. Meikäläisen on ihan turha haaveilla menevänsä mäkeen 30 asteen pakkasella ja kun autokaan ei käynnisty niin eipä ole edes kulkuneuvoa millä mennä. Ensimmäinen tavoite siis saada auto toimimaan (JOS ne hehkut saa itse vaihdettua ja JOS se heikko käynnistyvyys pakkasilla ylipäätään johtuu siitä) ja seuraava koluta mäkiä Syötteen puolella. Pitäisi saada laskuja alle ennen Yllästä, muuten ei taas kinkut kestä aamusta iltaan laskemista, laskemista ja laskemista. Niin että olikos siellä jotakin muutakin kuin rinteitä ;)?
sunnuntai 14. tammikuuta 2007
Vihdoin mäessä!
Tänä aamuna katkesi vihdoin ja viimein laskuton kausi, mikä ennen joulua alkoi. Ihan paikallisessa pikku mäessä kävin kaartelemassa, vaikka aamulla mietin jos olisin Rukalle kaasutellut. Ihan hyvä vaihtoehto tämäkin, etenkin kun jälleen oli se kaunis kääntyileminen hukassa. Miksi olisi niin mukavaa taivutella koko kroppaa vaikka eihän sitä etenkään meidän pienissä alamäissä niin tehdä!
Kuten mainittua, olin heti aamutuimaan mäkeen menossa ja hissien pyörähtämistä käyntiin odotellessa vetelin kampetta niskaan ja upouuden kypärän päähän. Suosittelen kaikille tyhmyyden rajamailla laskeville (=päässä ei kypärää =) kypärää, on ne vaan sellaisia mukavuuslaitoksia nykyään. Enää ei tarvitse työntää korviin nappeja musiikin toivossa vaan kytken puhelimen (samalla mp3 soitin) kiinni kypärän piuhaan ja plussana kuulen vielä oheisäänet rinteessä. Kyseessä siis Salomonin audiokyrpärä, lisätietoja voi tirkistellä täällä. Tosiasiassahan olisin halunnut Sweetin kallosuojan, mutta hankinta osoittautui sen verran hankalaksi että päädyin nykyiseen.
Itse rinteet olivat hyvässä kunnossa ja "kokopunainen" alamäki ei tuntunut muita juurikaan kiinnostavan, joten olin aamun ensimmäisiä laskijoita ko. rinteessä. Muutenkin keikka vierähti niitä kauniita kurveja trimmaillessa ja kyllähän se kanttikin sieltä alkaa taas löytymään. Alamäkihiihto oli ainakin nautittavaa vaikka ei siltä näyttänytkään. Ihan mukava oli käydä myös luisuttelemassa sinisiä mäkiä ja nimenomaan luisuttelumielessä. Ja tulihan se pakollinen metsäreissu ylämäkeen ja bonuksena vielä hyppyrimäen alta tehtyä myös. Pelottavan näköisiä ne hyppyrimäet mutta reippaasti tenavat niistä alas tulivat. Allekirjoittanut tyytyy alamäkiin ilman hyppyriä ja v-asentoa=)
Kuten mainittua, olin heti aamutuimaan mäkeen menossa ja hissien pyörähtämistä käyntiin odotellessa vetelin kampetta niskaan ja upouuden kypärän päähän. Suosittelen kaikille tyhmyyden rajamailla laskeville (=päässä ei kypärää =) kypärää, on ne vaan sellaisia mukavuuslaitoksia nykyään. Enää ei tarvitse työntää korviin nappeja musiikin toivossa vaan kytken puhelimen (samalla mp3 soitin) kiinni kypärän piuhaan ja plussana kuulen vielä oheisäänet rinteessä. Kyseessä siis Salomonin audiokyrpärä, lisätietoja voi tirkistellä täällä. Tosiasiassahan olisin halunnut Sweetin kallosuojan, mutta hankinta osoittautui sen verran hankalaksi että päädyin nykyiseen.
Itse rinteet olivat hyvässä kunnossa ja "kokopunainen" alamäki ei tuntunut muita juurikaan kiinnostavan, joten olin aamun ensimmäisiä laskijoita ko. rinteessä. Muutenkin keikka vierähti niitä kauniita kurveja trimmaillessa ja kyllähän se kanttikin sieltä alkaa taas löytymään. Alamäkihiihto oli ainakin nautittavaa vaikka ei siltä näyttänytkään. Ihan mukava oli käydä myös luisuttelemassa sinisiä mäkiä ja nimenomaan luisuttelumielessä. Ja tulihan se pakollinen metsäreissu ylämäkeen ja bonuksena vielä hyppyrimäen alta tehtyä myös. Pelottavan näköisiä ne hyppyrimäet mutta reippaasti tenavat niistä alas tulivat. Allekirjoittanut tyytyy alamäkiin ilman hyppyriä ja v-asentoa=)
torstai 11. tammikuuta 2007
Kolmekymppinen!
Mutta ei niitä juhlia täällä vietetä vaan Pikku Kakkosella. Kyseinen ohjelmahan on kantanut oman kortensa kekoon lasketteluharrastuksen eteen, kuuluihan Mikko Alatalon nostalginen laskettelukoulu ohjelmarepertuaariin. Ihan hymyilyttää kun ajattelen koko ohjelmaa. Alamäen kommuuni vietti männä talvena muutaman mukavan hetken kyseisen laskettelukoulun vhs:n parissa. Hyvin varustetuista kirjastoista nauhan saattaa löytää ja ihan hilpeää katseltavaa näin nykyisestä aikuisnäkökulmasta. Nostalgiapaukku! Nostan minttukaakaomukin tämän kunniaksi.
tiistai 9. tammikuuta 2007
Heikkoa on!
Siis laskemisen suhteen ollut. Pari viikkoa vierähti eteläisessä Suomessa ja siellä ei ollut lumesta tietoakaan. Kaiken huipuksi onnistuin hankkimaan inhottavan virusinfektion, jonka kourissa makailin. Vaikka lumen luokse olen jo palannut ei ole ollut mitään asiaa mäkiä vilkuilemaan.
Talvilomaa silmällä pitäen näyttää ihan hyvältä, Ylläksellä näyttää olevan jo yli puoli metriä lunta. Jippii! Eiköhän siellä ehdi mukavia laskuhetkiä viettämään ja ennen sitä koluamaan mäkiä kotipesän kulmilla.
Talvilomaa silmällä pitäen näyttää ihan hyvältä, Ylläksellä näyttää olevan jo yli puoli metriä lunta. Jippii! Eiköhän siellä ehdi mukavia laskuhetkiä viettämään ja ennen sitä koluamaan mäkiä kotipesän kulmilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
