Paikallisessa jälleen

Tänään oli vuorossa paikallisessa alamäessä - joka mainostaa itseään hyvänä pikkupaikkana - luisuttelua ja aurinkoisesta kevättalven kelistä nautiskelua. Laskuissa ei sinänsä ollut mitään vikaa mutta ei ilmassa ollut suuren urheilujuhlankaan tuntua siitä huolimatta että pojat nappasivat yhdistetyn joukkuekisassa kultaa =)

Ilmeisen odottava mielialani johtunee tosiasiasta, että viikon päästä on takana ensimmäinen laskupäivä Ylläksellä lähes vuoteen. Kaikesta huolimatta meno maistui tänään mukavalta ja vauhdikkaissa käännöksissä oli aikaa mietiskellä jopa käsien oikeaa asentoa. Ihmeellistä! Jonkinasteista varovaisuuttakin huomasin itsessäni, esimerkiksi ne säälittävän pienet hyndät joissa normaalisti muutaman pompun otan, jäivät väliin. Ettei vaan mitään satu ennen reissua, jyskyttää takaraivossa.

C-vitamiinia olen nappaillut flunssan pelossa ja täytynee nuo kylppärissä majailevat lankutkin huollattaa lauantaina. Pikkuriikkisen enemmän saisi olla luistoa ja perushuolto pohjille tekemättä!

Miten etelässä meni luisuttelut?

Lumikenkäilyä

Kun edelleen on turhan viileää alamäkiä ajatellen, puihkaisimme tänään pusikkoon lumikengät jalassa. Lumikenkäily on vallan mainio laji ja mikäs tenavista on hauskempaa kuin saada kaatuilla puuteriin.

Toki olisin ollut mieluiten laskemassa alamäkeen mutta hauskaa korvikeulkoilua oli tämäkin. Keväämmällä taidamme marssia jonossa kuin ankat (lumikengät kintuissa muistuttaa erehdyttävästi erästä Ankkalinnan asukkia) lähimmälle laavulle makkaraa paistelemaan.

Musiikilla vai ilman?

Tiedän, että alamäessä ei välttämättä ole erityisen turvallista kuunnella musiikkia mutta silti niin teen. Nykyisin verukkeena voida rokata mäessä toimii kypärä, joka mahdollistaa olla työntämättä yhtään mitään korvan sisälle. Ja tosiaankin mäen taustamelun kuulee jos on tarvis, mutta ei häiritsevästi.

Itse asiaan, eli kuunnella vaiko olla kuuntelematta. Ja jos valitsit kuunnella, niin mitä? Stereotypisesti olettaen rokkilaskijan oletetaan olevan teinihirviöiden laajaan joukkioon kuuluva ja metelinä nu metal tms. pomppumusaa. Kolmeakymppiä lähestyvä naisihminen ei halua lukeutua teiniangstimeininkiin mukaan ja musiikkivalinnat ovat sen mukaisia. Skaalaa löytyy Dimmu Borgirista aikuispopin sanansaattajaan Totoon. Totuuden nimissä todettakoon, että pääpaino taitanee olla keskiraskaan tuntumassa ja Green Dayn Basket case aiheuttaa nykimistä suupielessä. Nostalgiaa?

Siellä on...

... 110 cm lunta, 51 rinnettä avoinna ja vähän liikaa vielä pakkasta. Pari viikkoa jaksaa vielä odotella, PAKKO.

Jos vaikka hakisi taas ensiapua jostakin paikallisesta nyppylästä niin ei tule niin pitkää taukoa suksilla. Onko etelä laskenut yhtään missään?

Polttelee!

Malttamatonta alamäkeen laskijaa himottaa isommat tunturit ja kovin himottaakin. Tahtoo päästä nyt heti! Aina ei voi voittaa eikä edes joka kerta, mutta onneksi Ylläksen ja Saariselän reissut ovat takataskussa odottelemassa. Kiitos ihana systeri, että lähdet kanssani vapuksi "eläkeläismestaan" luisuttelemaan.

Onneksi pohjoiseen on lyhyt matka! Ja eteläistä haarakonttoria kehotan aktivoimaan laskemisen jalolla saralla.

Aurinkoisia hetkiä

Vietin eilen aurinkoisia hetkiä Suomen eteläisimmällä tunturilla. Paikka oli tuttu, mutta lankut jalassa olin kyseissä paikassa eilen ensimmäisen kerran. Jaloista huomaa, milloin ollaan tunturissa ja miloin wannabe sellaisessa. Ja nyt siis olin tunturissa=)

Vakiintunut tapani laskea on ottaa muutamia mukavia ja helppoja laskuja alle, väliin hieman haastavampaa osuutta ja lopuksi luisuttelua mieluiten mahdollisimman piiitkissä rinteissä. Samaa kaavaa noudatin nytkin, tosi hapot iskivät jo toisen tunnin aikana. No, olipahan siinä muutama hetki kaakaomukin ääressä aikaa miettiä miten musta eroaa punaisesta. Allekirjoittanut tuli tulokseen, että mustassa on enemmän möykkyjä ladulla =)

Kokonaisuudessa hauskat mäet, sopivasti tekemistä ja rauhallista meininkiä. Ainakin tällaiselle aikuiselle naiselle.

Muistutus lumilautaosastolle: postauksia sieltä etelästä odotellessa!

Väsynyt mutta onnellinen

Nämä kliseiset muutamat sanat kuvaavat erittäin hyvin eilisiltaista olotilaani. Mutta miksi?

Eilinen päivä oli pyhitetty Rukan houkutuksille ja jälleen kerran varsin raikkaassa ilmassa. Tosiasiahan on, että 12 astetta pakkasta on melko mieto lukema näillä leveyksillä mutta yhdistettynä se helvetilliseen viimaan olo on hetkittäin epämukava. Tuulta oli purjeissa sen verran, että joissakin rinteissä jouduin lykkimään lisää vauhtia.

Sitten viime näkemän näytti kuin Saaruan rinteitä olisi loivennettu ja itse asiassa tuntuikin siltä. Hassua, miten lisääntynyt lumen määrä voi vaikuttaa. Ja luonnollisestikin vastatuuli ja heikko luisto suksen pohjassa vaikuttivat vauhtipuoleen.

Aiempiin visiitteihin verrattuna myös rinteitä oli enemmän auki, Mastot ja Pessari. Mastorinteiden saavuttaminen edellyttää mielestäni turhan paljon hiihtämistä ja eipä ne itse mäetkään ole ihmeellisiä. Tulipa testattua, mutta ihan heti en ole valmis vastaavaan ainakaan vastatuulessa. Pessari taas taisi olla ainoa paikka koko "tunturissa", jossa ei viima häirinnyt. Metsä antaa kaivattua suojaa ja mielestäni 10 on ehkä koko paikan hauskin ja rennoin rinne lyhyestä mitastaan huolimatta.

Tuunatuilla monoilla oli hyvä laskea, paino tasaisesti koko jalkapohjalla... Ja hyvä haltija yksi pyyntö: Vie sunnuntailaskettelijat pois kaikista sinistä vaikeammista rinteistä, kun ne aina jää siihen mäen ainoaan jyrkkään KESKELLE!