Nämä kliseiset muutamat sanat kuvaavat erittäin hyvin eilisiltaista olotilaani. Mutta miksi?
Eilinen päivä oli pyhitetty Rukan houkutuksille ja jälleen kerran varsin raikkaassa ilmassa. Tosiasiahan on, että 12 astetta pakkasta on melko mieto lukema näillä leveyksillä mutta yhdistettynä se helvetilliseen viimaan olo on hetkittäin epämukava. Tuulta oli purjeissa sen verran, että joissakin rinteissä jouduin lykkimään lisää vauhtia.
Sitten viime näkemän näytti kuin Saaruan rinteitä olisi loivennettu ja itse asiassa tuntuikin siltä. Hassua, miten lisääntynyt lumen määrä voi vaikuttaa. Ja luonnollisestikin vastatuuli ja heikko luisto suksen pohjassa vaikuttivat vauhtipuoleen.
Aiempiin visiitteihin verrattuna myös rinteitä oli enemmän auki, Mastot ja Pessari. Mastorinteiden saavuttaminen edellyttää mielestäni turhan paljon hiihtämistä ja eipä ne itse mäetkään ole ihmeellisiä. Tulipa testattua, mutta ihan heti en ole valmis vastaavaan ainakaan vastatuulessa. Pessari taas taisi olla ainoa paikka koko "tunturissa", jossa ei viima häirinnyt. Metsä antaa kaivattua suojaa ja mielestäni 10 on ehkä koko paikan hauskin ja rennoin rinne lyhyestä mitastaan huolimatta.
Tuunatuilla monoilla oli hyvä laskea, paino tasaisesti koko jalkapohjalla... Ja hyvä haltija yksi pyyntö: Vie sunnuntailaskettelijat pois kaikista sinistä vaikeammista rinteistä, kun ne aina jää siihen mäen ainoaan jyrkkään KESKELLE!
sunnuntai 4. helmikuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti