4.3. sunnuntaina aloitimme kuuden päivän urakan, päämääränä koluta Ylläksen rinteitä onnilta ja offilta. Laskut saimme aloittaa upeassa aurinkoisessa säässä. Hassua, miten tunturi näyttää kauempaa niin isolta ja jyrkälät, mutta paikan päällä ihan sopivalta.
Rinteiden koluamisen aloitimme Iso-Ylläksen puolelta, uusi kolmonen oli käytävä tarkistamassa. Länsipuolen rinteitä vaivaa valitettavasti loivuus ja vauhdin puute osittain Länsirajahissin siirron takia. Uusi kolmonen, nimeltään Ylipitkä, on mainio turistiluisuttelurinne, mutta varsinaisesti maisemien lisäksi ei tarjoa mitään uutta. Onhan tietysti hyvä, että huipulta pääsee helposti alas jalat hapoista tutisevina.
Tsekattuamme Järven puolen uutuudet painelimme (oikeammin hiihdimme/marssimme) huipun kautta uuteen Aurinkokuruun Äkiksen puolelle. Hirveä työ hommata itsensä huipun kautta aurinkoiselle, helpommalla pääsisi kun kiertelisi Kurun reittiä. Aurinkoinen oli nimensä veroinen ja Lännenleveä rinne oli todellakin leveä. Mukavia, vauhdikkaita laskuja ja jalkojen lepuutusta tuolihississä. Tuolihissit kunniaan! Aurinkoserpentiini on hauska aikuisten lasten formula.
Marssimme takaisin huippua pitkin Järven puolelle ja luisuttelimme rentoja mäkiä vielä tällä puolelle. Pakolliset tankkausvisiitit Bistroon tuli myös tehtyä ja palvelu oli todellakin kalseaa. Selvää huononnusta edellisestä vuodesta! Muuten Bistro on varsin miellyttävä ja rento istuskelupaikka iltapäivän laiskoina tunteina laskujen välissä/jälkeen. Ja illalla Julli´s...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti